Työtä pitää tehdä, koska systeemi ei muuten pyöri ja velat täytyy maksaa. Työ tuo elämään sisältöä; voittoja ja mielihyvää, tappioita ja mielipahaa. Eli työllä on yhteiskunnallinen - , henkilökohtaistaloudellinen - ja eksistentiaalisarvoperusteinen merkitys. No nyt meni ehkä yli…

Jollekin tuleva ammatti on ihmeellisen selvä jo lapsena. Valta-osalla ysiluokkalaisista ei ole vielä mitään käsitystä. Ammattia vaihdetaan nykyisin usein, koska maailma muuttuu nopeasti. Reksin hommat hoitelee paremmin 20 vuoden päästä tekoäly?

Minusta tuli biologian ja maantiedon opettaja. Olen siitä ylpeä. Olen edelleen ensin ope ja sitten vasta reksi.

Työyhteisö on yksi ihmisen sosiaalisista leikkikentistä ja sen merkitys on suuri. Ihminen tekee töitä keskimäärin puolet elämästään. Hirtehisesti, jos töissä on paskaa ja kotona on paskaa, on elämä aika lailla paskaa. Anteeksi.

Työ ja työyhteisö ovat parhaimmillaan iloa elämään tuova voimavara. Se voi olla myös aivan muuta. Huono työilmapiiri. Luen siitä aina silloin tällöin.

Työpaikalla on huonoa johtamista. Työpaikalla ei tervehditä. Työpaikalla ollaan kateellisia. Työpaikalla maalitetaan ja kytätään. Työpaikalla on valtataistelua. Työpaikalla ei noudateta yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Työpaikalla on seksuaalista häirintää. Työpaikalla joutuu pelkäämään. No niin. Lista vaan jatkuisi, jos antaisin mennä. Ja työpaikalla on AIKUISIA IHMISIÄ.

Jos jokainen olisi työpaikalla 100% oma itsensä saataisiinko homma toimimaan? Ei. Menisi päin helvettiä. Työpaikalla ei voi olla 100% oma itsensä. ”Mä nyt vaan satun sanomaan avoimesti mitä mä ajattelen”. Joo. Muuta tapasi. Ei aikuisen ihmisen pidä laukoa työpaikalla kaikkea mitä mielessä liikkuu. Skarppaa ja ole tässä kohtaa parempi painos itsestäsi. Tyhjennä pankkisi pomollesi tai illalla ystävällesi sauvakävelylenkillä, mutta älä tartuta huonotuulisuuttasi päivittäin työtovereihisi. Huonona päivänä saat tiuskia. Fiksu pahoittelee sitäkin myöhemmin.

Työn merkitys ihmiselle vaihtelee jumalattomasti. Yhdelle se on pelkästään rahanansaitsemiskeino ja toinen laittaa kaikki munat samaan koriin. Kun kori menee nurin, menee ihminen siinä samalla. Yritä löytää paikka jostain sieltä näiden kahden ääripään välimaastosta.

Olin lukuvuoden 2009 - 2010 reksinä. Se oli vuoden spurtti. Olin jo kohtuullisessa vedossa loppuun palamisen jäljiltä ja tykittelin menemään. Olin vuoden jälkeen hapoilla, mutta sain arvokasta kokemusta ja rohkaistuneena siitä, että selvisin, ajattelin hakea kolmen vuoden päästä avautunutta reksin paikkaa. Sain paikan. Takana on nyt yhteensä 12 vuotta.

Minä olen opetellut tekemään töitä seiniin törmäilyjen jälkeen kestävästi. En voi juosta päivittäin itseäni hapoille, mikäli aioin olla hengissä vielä 10 vuoden päästä.

Rehtori antaa kasvot koululle ja sen ympärillä tapahtuville asioille, niin hyville kuin vähemmän hyville. Lähitalojen sotketut pihat, kotirauhan rikkomiset, mopomeetingit, huonosti käyttäytyvät nuoret lähikaupassa – kaikesta tästä olen palautteen saanut, vaikka asiat ovatkin tapahtuneet kouluajan ulkopuolella. Kuuluu toimenkuvaan.

Olen joutunut tekemään itseni kanssa lukuisia sopimuksia ja myönnytyksiä. Ilman sopimuksia olisin uupunut ensimmäisenä työvuotena. Sopimuksiin liittyy riittämättömyyden tunteen kanssa eläminen. En tee tai pysty tekemään riittävästi ja se on hyväksyttävä.

Rajanvetoa täytyy harjoitella jatkuvasti. Periaatteiden rajapinnat muuttuvat häilyviksi. Tehtäväkenttä on laaja ja palaute pääsääntöisesti negatiivista. Rehtori vastaa taloudesta, arjen toimivuudesta, pedagogisesta johtamisesta, henkilöstöjohtamisesta, operatiivisesta johtamisesta, turvallisuudesta, koronatiedottamisesta jne. Jos rehtori lähtee tekemään jokaisen eteen lankeavan työtehtävän kiitettävästi, on ura lyhyt. Sormien läpi on katsottava ja jotain on jätettävä tekemättä? Mitä? Sen valinnan tekee jokainen. Niin. Arvojensa pohjalta.

Muutamia asioita, joita olen matkan varrella tajunnut ja joissa on ollut pakko kehittyä:

1. Älä pelkää virheitä.
2. Älä pelkää ihmisiä. Hulluja kannattaa varoa.
3. Huomista et voi ennakoida. Valmistele huominen työpäivä ”sopivasti”. Älä ylisuunnittele mitään.
4. Opi hyväksymään keskeytykset.
5. Työnnä kyynistymisen peikko suohon. Siinä koulun vieressä on suo.
6. Katkaise työpäivä heti, kun se on mahdollista.
7. Kun eteesi tulee tyhmä pakollinen uudistus, kytke surkutteluvaihe pois päältä ja jalkauta se.
8. Sinulla ei voi olla vastausta joka kysymykseen. Voit vastata ”en tiedä”.
9. Älä teeskentele, äläkä feikkaa, mutta kaikkea sinun ei tarvitse sanoa ääneen.
10. Näy hyvässä. Muuten annat kasvot vain ongelmille ja olet paikalla vain, kun jotain ikävää on tapahtunut.

Johtajuus mitataan työpaikkahaastattelussa tai fiksummin ilmaistuna rekrytointitilanteessa. Ontuva esimerkki jääkiekon MM-kisajoukkuevalinnoista. Ei Jalonen valinnut parhaita pistemiehiä tai paperilla parhaita pelaajia. Jalonen valitsi joukkueen. Ajattelen samalla tavalla. Meidän kouluumme valitaan meille sopivimmat ihmiset. Kun parin vuoden jälkeen huomaan, että opettaja pärjää luokassa oppilaiden kanssa ja tarinoi mukavia hymyhuulilla opehuoneessa, on valinta onnistunut. Olen salaa tyytyväinen. Onnistuin.

Meillä on hyvä koulu!