Miehet

Mies lähtee iltapäivällä Alepasta. Kantaa sylissään karhukeissiä kuin koiranpentua, joka ei jaksanutkaan kävellä kotiin. Ilme on surullinen. Intohimoja tai tavoitteita ei enää ole. Naamasta näkyy menneiden vuosien valinnat. Perseelleen menneet valinnat tehtiin kenties heikon itsetunnon vuoksi, tai sitten elämä todella murjoi, eikä voimat riittäneet. Pelimerkit syntyessä olivat surkeat. Mahdollisesti tuleva nousuhumala ei enää hymyilytä. Se saattaa palauttaa hetkeksi olotilan, jossa ei tarvitse muistella menneitä. Muuta virkaa viinalla ei enää ole. Haaveet raittiudesta ovat menneet. ”Miksi juon?” – kysymystä ei enää kysytä. Ei tämän näin pitänyt mennä. Näin se kuitenkin meni. Mies on antanut periksi. Yrittäkööt muut. Minä en enää jaksa. Mies ei välitä ihmisten katseista, eikä mistään muustakaan. Haaveita ei enää ole. Mies juo itsensä uneen.

Istun Helsingin Erottajalla. On syyskuun loppu vuonna 23. Kello on 22.05. Ilmastonmuutoksen myötä on trooppinen ilta. Käyn kaljan. Olen yksin, mutta ystäväni on tulossa. Ihmiset juopuvat terasseilla, tai miksi näitä kutsutaankaan. Katukahviloita, joissa voi ryypätä. Hyvin toimeentuleva kuusikymppinen mies kallis merkkineule hartioillaan kävelee edestakaisin. Tiirailee kolmekymppisten kikattavien nousuhumalaisten naisten pöytään. Yrittää ottaa kontaktia siinä epäonnistuen. Hermostuu. Käy rohkaisua baaritiskiltä ja tunkee lopulta väkisin naisten pöytään.  Naisten torjuminen yritetään väistää pöyhkeilevällä ja humalan vahvistamalla yli-itsevarmalla käytöksellä. ”Minulla on helvetisti rahaa!” Naiset lähtevät. Mies jää yksin humalansa kanssa.

Miehen käytös on tyylitöntä öykkäröintiä ja aiheuttaa paikalla olleissa myötähäpeää. Onneksi mies ei aamulla muista tapahtumia – vai pitäisikö sittenkin muistaa? Pettymys vertautuu alepamieheen. Kotiin kannettu kaljakeissi ei tuonut onnea. Naiset eivät lämmenneet neulemiehelle. Tunne on sama. Onnen korvikkeet osoittavat tyhjyytensä. Lämmin keskiolut ja vääjäämättä taakse jääneet päivät, jolloin oli jotain nuorten naisten keskuudessa. Muhkea osakesalkku, merenrantahuvila, meriitit työuralla ja Ferrari eivät auta. Kohtaaminen on paljas ja karu. Ei jatkoon. Rikkaalla ja köyhällä, menestyjällä ja syrjäytyneellä, on samat tarpeet, samat tunteet, samalta tuntuvat pettymykset.