Tervetuloa "Mies joka ei osannut leikkiä" -blogiin!

Elämänhallinta on harhaa jo pelkästään siksi, että sattumalla on ihmisen elämässä suuri merkitys.

Terveellisiä elintapoja noudattanut mies kuolee 40-vuotiaana nopeasti edenneeseen keuhkosyöpään. Elämänhallinta oli niin kunnossa, kuin se nyt ylipäänsä voi olla. Ärhäkät ja elämää halveksivat syöpäsolut ilmaantuivat jostakin ja lisääntyivät holtittomasti ilman minkäänlaista kontrollia. Solut käyttäytyvät kuin itsetuhoiset narkkarit, joille elämällä ei ole enää merkitystä.

Täyden kympin 15-vuotias tyttö jää rattijuopon yliajamaksi ja menehtyy. Kaikki oli kiinni sekunnin sadasosista. Suojelusenkeli ei ollutkaan paikalla.

Vaikka on kuinka pyrkinyt tekemään oikeat valinnat, sattuma tai kohtalo päätti toisin. Tuomiot olivat julmia ja epäoikeudenmukaisia, eikä kenellekään voi valittaa. Tai voi, mutta tilanne ei muutu. Heidän kohdallaan asioilla ei ollut tapana järjestyä.

Elämänhallintataitoja korostetaan nykyisin kaikkialla. Yhä useammalta ne ovat täysin hukassa. Niin lapsilta, nuorilta kuin aikuisiltakin. Ristiriita. Tietoa on enemmän kuin koskaan. Ei tarvitsisi tehdä muuta kuin elää ohjeiden mukaan. Jälleen kerran käytäntö ja kirjoitetut viisaudet ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos elämää ei voi kuitenkaan hallita, kannattaako sitä yrittää? Kannattaa. Sopivasti.

Elämänhallinta on helkkarin yksinkertaista, jos jätetään sattuman oikut ajatusleikissä tyystin pois. Nuku oikein, syö oikein, treenaa oikein, mässytä vähän, tissuta vähän, rakenna tyydyttävä ja terve seksielämä, kalenteroi, maksa laskut eräpäivään mennessä, kuluta vähemmän rahaa kuin tienaat, mene ajallaan sovittuihin tapaamisiin, varo riippuvuuksia, käy suihkussa. Vältä övereitä kaikessa mitä teet. Helvetin helppoa! Silti nukut liian vähän, syöt mitä sattuu ja alkoholin käytön viikoittaiset riskirajat paukkuvat. Jäät sohvalle. Treenit jää. Olet ihminen.

Jos juominen on holtitonta, saa elämän paremmin kontrolliin panemalla koskenkorvapullon korkin kiinni. Ja ne muutkin korkit, jos avattuja pulloja sattuu olemaan. Ja sitten jättää korkkien avaamiset kokonaan toisille ihmisille. Jos kuluttaa rahaa enemmän kuin tienaa, on hyvä opetella excel-ohjelman käyttö. Se auttaa kontrolloimaan taloutta. Jos pelaa silloin kuin pitäisi nukkua, on haettava apua peliriippuvuuteen. No joo. Very simple.

Oikeanlaisen elämäntavan lähettiläitä on valtavasti. Niille pitää maksaa rahaa ja sitten ne kertoo tuon edellä olevan litanian. Kukin omalla tavallaan. Osa keskittyy enemmän fyysisen suorituskyvyn parantamiseen, osa laihduttamiseen, osa ajatusmaailman muuttamiseen ja minäkuvan parantamiseen. On konmarittajia ja downshiftaajia Entisiä uupujia ja oman elämänsä kuninkaita. Personal trainereita. Firmansa myymällä rikastuneita ja menestyneitä lätkävalmentajia. Valinnanvaraa on. Ja kaikilla sama viesti: itseään on johdettava paremmin.

Pysyvä elämäntavan muutos on aina iso ponnistus ja vaatii luonteenlujuutta ja aina subjektiivisen herätyksen. Motivaatio täytyy löytyä itsestä. Matkalla kohti parempaa elämää sattuu repsahduksia. Olemme ihmisiä. Paperille on helppo tehdä harjoitusohjelma, mutta salille lähteminen suunnitelman mukaan vaatiikin jo töitä.

Masentuneena elämänhallinta on poikkeuksellisen vaikeaa. Tolkuissa pitävät rutiinit vaativat välillä kohtuuttomalta tuntuvaa ponnistelua. Itsestään ei jaksa huolehtia ja kaikki muukin tekeminen tuntuu turhalta. Ihmisten neuvot niskasta kiinni ottamisesta saa aikaan shokkireaktioita. Tekisi mieli lyödä lapiolla päähän. Lähimmäisten tehtävä on silloin tukea ja ymmärtää ja olla turpa kiinni elämänhallinta-asioista. Niiden aika tulee kyllä.

Rutiineihin nojaaminen masentuneena on tärkeää. Kun sairastin masennusta, tein niin. Pitäydyin rutiineissa. Korostetusti. Minun oli hoidettava ne. Sängyn petaaminen, aamukahvi, peseytyminen, puoli ysin uutiset. Kun on parempi vaihe, voin sooloilla enemmän ja poiketa rutiineista useammin, palatakseni hyväksi havaittuihin kuitenkin takaisin. Elämän nälkä kyllä kannattelee, vaikka mieli oikuttelee. Siihen luotan.

Elämänhallintaneurootikot törmäävät ennen pitkää seinään. He kuvittelevat liikoja. Koska elämä on pohjimmiltaan arvaamatonta, täydellistä hallintaa ei voi saavuttaa. Kun yrittää hallita liikaa elämäänsä tai ympärillä olevia olosuhteita, huomaa pettyvänsä. Tie ei ollut hiekoitettu, uni ei tullut, vamma esti treenaamisen.

Elämänhallinnan paradoksi muistuttaa meitä siitä, että tasapaino elämään on löydyttävä kontrollin ja hyväksynnän väliltä. On pyrittävä elämään niin, että kontrolloi tekemisiään, mutta hyväksyy elämän arvaamattomuuden ja antaa itselleen tarvittaessa anteeksi. Kun aavistuksen löysää hallintaa ja liikaa kontrollointia, voi löytää puolivahingossa kultaisen keskitien. Ja sitä on muuten kiva kulkea.  

Minä olen päätynyt elämässäni siihen, että pilkuntarkan elämän kontrolloinnin tai elämänhallinnan tavoittelun sijaan tavoittelen mielenrauhaa. Se kontrollointi ja tavoitteiden päätön tavoittelu johti täydelliseen umpikujaan. Loppuun palamiseen ja masentumiseen. Kun armollinen pysähtely on elämässäni lisääntynyt, olen saanut sivutuotteena elämäni mielekkääseen tasapainoon. Hyväksyn puutteeni ja tajuan täydellisen elämänhallinnan mahdottomuuden. Ja paradoksaalisesti hallitsen elämääni paljon paremmin nyt, kuin silloin joskus konsultin luennon jälkeen. Vaikka diat lähetettiinkin sähköpostiini.