Olen 52-vuotias suomalainen mies. Koulutukseltani biologi ja opettaja. Olen rehtori, kahden lapsen isä ja entinen aviomies. Kotoisin savosta.

Olen herkkä realisti. Itken helposti. Töissä olen jämäkkä ja empaattinen. Työminä ja siviiliminä lähentyvät toisiaan jatkuvasti. Se auttaa jaksamaan.

Huumori pelastaa. Lakoninen sarkasmi. Itselle ja kaiken järjettömyydelle nauraminen. Tilannekomiikka.

Pohdiskelen paljon. Se on hyvä ja huono asia. Että ei karkaisi (taas) murehtimisen puolelle.

 

Olen ollut aina hyvä ihmisten kanssa. Just tänään en tiedä olenko enää. Aika on outo ja sen mukana ihmisetkin outoontuvat. Kanssani samalla tavalla ajattelevia on yhä harvemmassa, mutta sosiaalisena kameleonttina mukaudun tilanteisiin. Sadat ihmiskontaktit päivittäin opettavat.

 

Olen kokenut elämässäni paljon ja ollut työelämässä johtavassa asemassa 23 vuotta. Opiskeluvuosina opiskelin ja pelasin lentopalloa. Kummallakaan areenalla minun johtajuuteeni ei jaksettu aina uskoa. Silti olin lentopallojoukkueen kapteeni. Valmentajani sanoi saunaillassa humaltuneena "en perkele ota selvää oletko pelle vai tekijä". Vastasin olevani pelleilevä tekijä.

 

Haluan auttaa jakamalla kokemuksiani lapsiarjesta ja johtamisesta, elämänhallinnasta ja sen kadottamisesta, henkisten ongelmien kanssa elämisestä ja niiden voittamisesta. Yksi kerrallaan. Kuinka opettaa teinejä, kuinka kasvattaa teinejä? Teinit vihaavat jos heitä kutsutaan teineiksi. Olen tehnyt teinien kanssa töitä 27 vuotta ja kutsun heitä edelleen teineiksi. Savolaisuutta. Osaan olla heidän kanssaan. Siitä olen ylpeä.

 

Elän yksikseni Väinö-kissan kanssa pienessä omakotitalossa. En siis todellakaan yksin! Väinö on huippuseuraa. Lempeä jättiläinen. Britti. Kuninkaallinen Väinö asuu kuningasvuorenkadulla, tulee kuningaskunnasta ja on nimetty Suomen ainoan kuninkaan mukaan.

 

Minulla on laaja ystäväpiiri ja olen just nyt sinkku. Olen viime aikoina vähän erakoitunut, mutta se on tuntunut ihan hyvältä.

Olen urheillut koko ikäni. Skippaa seuraava lause, jos et siedä flexailua urheilusuorituksilla. Kerron ne siksi, koska ne ovat olleet minulle tärkeitä. Suorittajalle mitattavat asiat tuottavat dopamiinipurskeita. Penkkipunnerrustulokseni on 157,5kg, cooper 3370m, 24 leukaa, yli metrin pomppu, yli 60 metriä keihästä, maraton 3h 48min ja lentopalloa alasarjoissa passarina. Lisäksi olen saanut yhden vatsalihasliikkeen (istumaannousu) 20kg levypainot niskan takana. Niitä oli kaksi. Jalkoja ei pidetty kiinni. Siitä suorituksesta olen kaikista ylpein. Silti vatsalihakseni eivät ole koskaan peilistä näkyneet. Em. tulokset on tehty elämäni aikana, ei viime viikkoina.

 

Olen ollut koko elämäni psyykkisten ongelmien kirpputori ja samalla pärjännyt saatanan vaativassa ammatissa, selättäen ruuhkavuodet ilman saikkuja. Toki velkaa on maksettu. Ja oppirahoja. Aion valottaa ongelmiani ja niiden taustoja blogikirjoituksissani. 

Olen kirjoittanut kirjan verran tarinaa elämästäni, mutta sitä ei voi julkaista. Sen verran diippiä luettavaa se on.

Lopetin juuri raskaan kolmen vuoden terapian ja minulla on paljon annettavaa. En ole valmis, enkä eheä. Mutta paljon viisaampi olen. Jos yksikin ihminen tajuaisi kertomusteni kautta mikä elämässä on tärkeää ja että armollisuus itseä kohtaan on yksi tärkeimmistä ominaisuuksistamme, on blogini ollut kirjoittamisen arvoinen.