Rakkaudesta
Ihastuminen, hurmaantuminen, rakastuminen, rakastaminen. Rajanveto on vaikeaa. Milloin mikäkin vaihtuu miksikin. Elämän ihania asioita. Kolme ensimmäistä luontuu helposti, jos kummallakin polvet riittävästi notkahtaa. ”Nyt ymmärrän miksi elää kannattaa, ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa.” Se on humalaa, luomuhumalaa, josta ei seuraa krapulaa. Surulta ei aina voi välttyä.
Kyllä sä tiedät. Ensirakkaus. Tai ensihurmaantuminen. Voi veljet miten kesäyö oli kaunis. Olisin voinut polkea sen perkeleen maastopyörän vaikka ilmaan. Varpaat, reidet, pää, sormet. Kihelmöintiä. Ei paniikkikihelmöintiä vaan ihanaa kihelmöintiä. Suu nauroi, päässä säkenöi. Tyttö, johon olin ihastunut oli ihastunut minuun! Siis minuun. Minä, joka olin ollut ongelmainen, lihava ja omasta mielestäni jotenkin ällö. Se nätti tyttö tykkäsi minusta. MINUSTA!
Isä ja äiti olivat mökillä. Tulin kotiin omakotitaloomme. Technicsin stereot ja Chris Rean on the beach. Vinyyliltä. Naamalla kestohymy aamuun asti. Eihän se tarina kestänyt kuin muutaman viikon, mutta oli se sen väärti. Treenailtiin elämää ja nautittiin. Kaunista.
Rakkaustutkijat ja parisuhdeviisaat kertovat todellisen rakkauden löytyessä uskomattomasta tilanteesta, jossa kumpikin on täysin auki vioista, puutteista, virheistä ja keskeneräisyyksistä huolimatta. Rehellisyydestä muodostuu lopullinen sinetti ja liima elinikäiselle rakkaudelle. Kumppanuus saa kliimaksinsa ja elämästä nauttiminen toisen ihmisen kanssa alkaa. Parhaimmillaan syntyy harmonia, jossa kummankin tarpeet kutakuinkin täyttyvät kompastumisista huolimatta ja taustalla on vahva tietoisuus siitä, että kumpikin tahtoo. Kumpikin tahtoo elämää toisen kanssa. Rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi.
Jos toinen sairastuu parantumattomasti, ei puolisolla käy mielessä rinnalla kulkemisen kyseenalaistaminen. Kaunis rakastaminen on muuttunut todella kauniiksi rakastamiseksi. Tunne on samalla tasolla kuin hurmaantumisvaiheessa, mutta se on muuttanut muotoaan. Hurmaantumisessa toisen ihmisen kauneus, huumori, pilke ja joku ihme kemia ratkaisivat. Nyt ratkaisee kiitollisuus yhteisestä elämästä.
Pyyteetön ja kaiken voittava rakkaus ilmentyy iltaisin, kun käydään levolle. Käsi hakeutuu rakkaan käteen. On hyvä olla, vaikka vääjäämätön lähestyy. Sairastunut nukahtaa levollisena, vaikka sairauden oireet vittuilevat ja saavat aikaan ikäviä vivahteita. Hoitava rakastava on tyyni. Hänen järkensä ja tunne sanovat, näin tämän on mentävä. Minun tahtoni on tämä. Minä rakastan ja olen rakastunut juuri nukahtanutta rakastani. Jaksan taas huomisen. Tiedän sen. Voiko kauniimpaa olla?
Olen elänyt yksin kohta kymmenen vuotta. Olen pohtinut parisuhde- ja rakkausjuttuja niin paljon, että tulin vaihtaneeksi mersunkin uudempaan (huumoria). Katson kadehtien vuosikymmeniä yhdessä olleita pareja, kadehtien siksi, koska olen ihminen. Ihmiset kadehtivat toisiaan. Se on ihan normaalia. Samalla olen iloinen heidän puolestaan. Aidosti.
Suhtaudun tulevaisuuteeni uteliaana. En pelkää yksinäisyyttä. Aina voin päivittää kissan kun edellinen kuolee (huumoria). Tänään olen toiveikas.
Lapset ovat meillä lainassa. Sanoo kuka mitä vaan. Kun oma Alisani muutti Australiaan olin hetken epätoivoinen, kunnes tajusin olevan sen hänen oma tahtonsa. Ei isä voi ohjailla lapsensa elämää, kun hänestä on tullut aikuinen. Lapsuudessa on kodista saatu arvoja, toimintamalleja ja mukaan muistoja. Olin pitkään itseeni pettynyt isänä. Mielenkiintoni oli ollut muualla, kun he olisivat tarvinneet minua. Näin minä ajattelin.
30.11.23 Alisan viesti Australiasta kesken työpäivän
WA kilahti. Viesti tuli Alisalta. Viestissä oli L. Leinosen runoa.
minulla on ikävä lapsuuden kotiin
niihin päiviin
kun murheet olivat höyhenen ohuita
kun sain rauhassa kasvaa ja kaatua
ikävä niihin hetkiin
kun keittiössä tuoksui ruoka
ja joku aina lauloi radion mukana
ikävä niitä iltoja
kun seisoit oven suussa
ja toivotit hyvät yöt
ja heti aamulla nähtiin taas
silloin pieniltä tuntuvat hetket
ovat minulle nyt kauneimpia muistoja
minulla on kamala ikävä lapsuuden kotiin
sillä siellä olimme yhdessä
nyt olemme ripoteltuna maailman tuuliin
”Jos Alisa ajattelet noin, olen maailman onnellisin”
”Joo. Ajattelen. Sydänhymiö” hän vastasi.
Tänään itsenäisyyspäivänä 2024 olen ihmeellisen onnellinen. Elämässäni tapahtuu hyviä asioita. En ole hukannut toivoani. Vielä hetki sitten olin.
Elämän tarkoitus liittynee jotenkin rakkauteen.