Mä oon ollut tänään hyvällä tuulella.

Heräsin virkeänä ja aamurutiinit hoituivat hymyillen. Olen saanut haettua apteekista tyroksiinit ja sillä on vaikutusta. Pidin pienen tauon. Hölömö. Kannattaa syödä lääkkeensä. Tyroksiini otetaan aamuisin tyhjään mahaan vesitilkan kanssa. Tyroksiini on hormoni, joka pitää ihmisen aineenvaihdunnan normaalina. Minulla kilpirauhanen ei toimi kuten pitäisi ja siksi lääketieteen pitää auttaa. Sillä on jumalattoman iso merkitys hyvinvointiin. Niin no otin siis aamulääkkeet.

Väinö tuli pitkästä aikaa seurakseni ruokapöydälle aamukahvin ajaksi. Juon kahvia kymmenen minuuttia ja koen päivän ensimmäisen pysähtymisen hetken. Nyt kissa oli pöydällä. Väinö katsoi minua kauniilla silmillään ja rutisi. Ihan kuin sillä olisi ollut asiaa. Älä helevetissä kamu kuole ihan äkkiä. Olet minulle tärkeä ja rakas.

Aurinko paistoi ja kevät tuntui kaikkialla. Työpaikan henkilökunta oli yhtä hymyä. Hoidin pari reksin nuhtelua, mutta hyvä fiilikseni näkyi läpi. En ollut oppilaille riittävän tuomitseva. Hyväntuulinen rehtori. Annan itselleni 7-.

Tiesittekö muuten, ettei koulussa ole enää rankaisukeinoja. Ne ovat kurinpitotoimia ja niitä on neljä. Kasvatuskeskustelu, jälki-istunto, rehtorin kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen koulusta. Urallani ei olla vielä oppilaita erotettu.

 

Vähän ronttimainen ysiluokan poika harrastaa penkkipunnerrusta. Vaihdoimme kuulumiset. Ilman yhteistä juttuamme, poika olisi vieläkin rontimpi. Minut valtaa joskus ikävä tunne, koska tulen niin hyvin oppilaiden kanssa toimeen. Ristiriita. Siis vähän huono omatunto, koska en ole riittävän julma reksi. En minä mitään kehuskele, kun sanon että olen oppilaiden kanssa parhaimmillani. Tuntuu että välillämme on poikkeuksellinen side. Mä oon kyllä ylpeä siitä siteestä. Saanhan olla? Jotain sentään osaan. Osaan olla nuorten kanssa.

 

Nuorten tekemisiä pitää kytätä, mutta heille ei saa tulla sellaista fiilistä, että heitä kytätään. Kyttääminen johtaa aina vastaiskuun. Se näkyy esim. sotkettuina vessanseininä. Selitä aina nuorelle siirtosi. Käytä siihen aikaa. Joitakin tapoja tehdä rehtorina kasvatustyötä. Eiks ole helppoa?   

Katsoin eilen illalla Titanicin lopun.

Rakkaus on voimista väkevin. Ei se ollut hetken hurmaa, siitä oli ehtinyt tulla lyhyessä ajassa kaunista ja todellista rakkautta – Titanic uppoaa, on valittava, en minä vaan rakkauteni. Sinä jatkat elämää. Minun aikani on täysi. Näen sinut niin kauniina, sinä olet minun, mutta minun on aika mennä. Muita vaihtoehtoja ei ole. Palellun hengiltä tai hukun, mutta ajattelen hetken millaista elämä olisi kanssasi ollut. Se olisi ollut täydellistä. Leonardo ja Kate.

 

Katsoin YouTubesta Popedan Repen ja Lissun jäähyväiskeikalta Tampereen Ratinalta. Voi veljet!

Repellä on kankkunen, onneksi lievä sellainen. He saivat toisensa. Niitä koviksia suojasi yö. Jotain latinkiakin suotiin. Ja ne stereot soi. Olivat nuoria, kauniita, komeita, korskeita, rakastuneita. Poika suutelee, tyttö hyväilee niskaa ruskeaa. He unelmoivat parkkipaikalla. Elämä on edessä. Katseet kohtaavat. Hymy. Suudelma. Siinä on kaikki. Ei ole kiire minnekään. Ihana nuoruus. Jos yhteinen tarina loppuu, tuon hetken kauneus ei unohdu koskaan.

Nykyisin rakkaus kiinnostaa tavallista enemmän. Liekö siinä syy viimeisen vuorokauden nosteeseen.

 

Siirrytään rakkaudesta painepesureihin.

Rikoin hiljattain kolmannen painepesurin viiteen vuoteen. Sitä ei pidä jättää pakkaseen, koska ne jotkut putket siellä keltaisen Kärcherin sisällä poksahtaa. Säilytin tämän kolmannen vehkeen ohjeiden mukaisesti sisätiloissa koko talven. Tuli kevät. Otin Kärcherin pihalle ja pesin velekamersuni. Nautin joka hetkestä. Onhan siinä jotain uskomattoman hienoa, kun mies pesee mersuaan. Kärcher jäi pihalle yöksi ja ne putket oli taas paskana. Ostan luottokortilla uuden. Paremman. Jotkut eivät opi.

 

Tavoitteita, tavoitteita. Niitä vaivihkaa päässäni kehittelen. Blogitekstien määräänkin olin jossakin mieleni sopukoissa kehittänyt tavoitteen. Niitä pitää olla 50. Sitten on hyvä. Olen tehnyt 15 kertaa koulumme lukkarit. Siitä taidosta olen ylpeä. Minä täysin onneton it-kikkailija opin sen taidon, kun käytin 1000 tuntia aikaa treenaamiseen. Joku nero oppisi saman kymmenessä tunnissa. Alkuvuosina väsäsin niitä kesäkuun loppuun saakka. Kun vähitellen minä aloin käyttämään kurre-ohjelmaa, eikä kurre käyttänyt minua, prosessi nopeutui. (Kurre on sen ohjelman nimi).  Jos lukkarit ovat viittä vaille valmiit toukokuussa, saan siitä hetkellisen hyvän olon tunteen. Sitä kannattaa siis tavoitella. Onnistun tänäkin vuonna.

Ei ne tavoitteet elämää välttämättä huonoon suuntaan vie. Oikealla tavalla käytettynä tavoitteenasettelu on elämän polttoainetta. Koen sadankuudenkymmenen kilon penkkipunnerrustuloksen olevan jotenkin merkittävä asia minulle. Maanantaina se jäi kiinni viidestä sentistä. Jollekin se sama pakkomielteinen tavoite on täydellisesti hoidettu puutarha. Ike Kanerva sai muuten lopulta anteeksi elämänsä harhailut. Hän sai kuolla verkostoitumisen mestarina, ulkopoliittisena vaikuttajana ja hyväntekijänä. Sankarina. Minusta se on hyvä niin.

 

Sinnikäs työnteko ja puurtaminen eivät ole muodissa. Tämä kokemus on syntynyt lukemalla ja keskustelemalla. En kirjoita omasta työpaikastani. Systeemin rakenne kannustaa monia meistä heittäytymään työnteon harrastajaksi. Olen toitottanut itsekin, ettei työn pitäisi olla kolmen tärkeimmän asian joukossa elämässä. Olen joutunut aavistuksen sanojani perumaan. Systeemi ei pyöri, mikäli kaikki harrastelevat työntekoa. Puurtajia tarvitaan. Tasan emme työtä saa koskaan jaettua. Usko pois. Saa siitä(kin) idealistit ja liberaalit unelmoida – eivät kai hekään siihen tosissaan usko? Anteeksi.

 

Kun notkahdin pari vuotta sitten, olin hämmentynyt kuinka helposti lääkäri tarjosi minulle useiden viikkojen sairausloman. Toki olin sen tarpeessa, mutta silti se tuntui automaattiselta patenttiratkaisulta. Aikaa vastaanottotapaamiseen ensimmäisellä kerralla oli vartti. Saikkupaperin syötti käteeni lekurin pöydällä ollut tulostin. Nimmari paperiin ja ”voimia”. Ja siitä kotiin ihmettelemään ja toipumaan.

 

On ilta. Kaikki menee rutiinilla. Luulen saaneeni voiton unettomuudesta uusittujen iltarutiinien ja klotriptyylin avulla. Muistan nöyryyden. Se lääke on sangen mieto siihen verrattuna mitä jouduin käyttämään vielä kymmenen vuotta sitten. Sänky on minulle nykyisin hyvä paikka. Sängyssä minun on hyvä olla. Joskus pelkäsin sänkyjä. Nukun yleensä kyljelläni ja halailen tyynyä. Se kertoo jostain turvallisuusjutuista. Terapeutti laajensi tietämystä itsestäni. Halaan tyynyä koska se lisää tunnetta siitä, että olen turvassa. Se saattaa myös olla merkki yksinäisyyden lievittämisestä. Olenhan nukuskellut yksin melkein kymmenen vuotta. Unettomuuteni on nykyisin kausittaista, mutta se ei hallitse elämää eikä häiritse ajatuksiani. Olen varsin tyytyväinen.

 

Väsyneenä mielipiteiden jyrkkyys loivenee. Ei ole enää yhtä tarmokkaasti jotakin mieltä jostakin asiasta. Ei jaksa. Tomeruus ja päättäväisyys muuttuvat flegmaattiseksi joojotteluksi. Vastailee helposti ”joojoo”, koska haluaa päästä tilanteesta eroon. En pidä itsestäni sellaisena. Olen usein vaipunut keväisin väsyneeseen joojoo-tilaan. Tänä keväänä ajattelin olla väsymättä. Sanon tomeran lempeästi ”ei”, jos ein sanominen on paikallaan.

Ja vielä yksi:

Hätkähdin, kun silmiini osui tänään heti koronan jälkeen tehdyn kouluterveyskyselyn tulokset koulussamme. Kuinka paljon koronalla oli sittenkin vaikutusta kouluissa näkyviin jaksamis -, käyttäytymis – ja oppimattomuusongelmiin?

Huono tai keskinkertainen terveys kasvanut 8 %
Kohtalaisen vaikea ahdistuneisuus lisääntynyt 12 %
Hengästyttävän liikunnan harrastaminen viikottain  vähentynyt 6%
Erittäin tyytyväinen elämäänsä laskenut 8%
Osallisuuden kokemus vähentynyt  laskua 4,5%
Kiinnostavaa vapaa-ajan toimintaa alueella  laskua 5%
Pitää koulunkäynnistä laskua 11%
Vaikeudet koulunkäynnissä nousua 40%!!!!!!
Koulukiusaamista väh kerran viikossa nousua 3%
Mahdollisuus keskusteluun aikuisen kanssa laskua 7%

Ei unohdeta koronaa, mutta mennään eteenpäin.

Kiitos kun luit.